Luoja. Kaikkea on sattunut ja tapahtunut. Jäänyt kirjoittaminen vähiin. Jännää miten silloin kun kaikkea tapahtuu niin ei ole muka aikaa kirjoittaa? Tai ehkä tässä on ollut kyse siitäkin, että on pitänyt itse käsitellä asioita omassa pikku päässään kun ei oikein itsekään tiedä missä mennään. Varsinkin ny kolme viikkoa Cipralexia syöneenä alkaa taas aurinko paistaa tännekin. Lääkkeen sivuvaikutuksena kun on ruokahaluttomuutta, huimausta, väsymystä. Ja oireeta aika pahoina ensimmäiset kaksi viikkoa olivatkin. Nyt helpottaa.

Tänään lähdössää Eerolle Ninan kanssa. Ihana päivä!

Yritän muistaa kirjoittaa huomenna lisää menneistä tapahtumista.. yritän..