Luoja. Kaikkea on sattunut ja tapahtunut. Jäänyt kirjoittaminen vähiin. Jännää miten silloin kun kaikkea tapahtuu niin ei ole muka aikaa kirjoittaa? Tai ehkä tässä on ollut kyse siitäkin, että on pitänyt itse käsitellä asioita omassa pikku päässään kun ei oikein itsekään tiedä missä mennään. Varsinkin ny kolme viikkoa Cipralexia syöneenä alkaa taas aurinko paistaa tännekin. Lääkkeen sivuvaikutuksena kun on ruokahaluttomuutta, huimausta, väsymystä. Ja oireeta aika pahoina ensimmäiset kaksi viikkoa olivatkin. Nyt helpottaa.

Tänään lähdössää Eerolle Ninan kanssa. Ihana päivä!

Yritän muistaa kirjoittaa huomenna lisää menneistä tapahtumista.. yritän..

Tyttäreni isä oli eilen sitä mieltä, että lapsen pitäisi saada toinen urheiluharrastus. Hän lupasi maksaa puolet.. dadaa.. Tänään alkoi yksilöllinen valmennus tavoitteena 2016 olympialaiset ja naisten 1500 metriä aikaan 3.58,21...

Ilmoitin tyttären isälle, että 200€/kk maksaa kaverialennuksella ensimmäinen kuukausi ja jatkossa 120€/kk valmennus...Maksaako puolet. Hänen mielestään aika kallista...Mutta ei pistänyt vastaan. Katsotaan kauan menee, että tajuaa homman nimen.. Tein siis itse lapselle valmennusohjelman ja käytiin sykemittarin kanssa 50 min kävelylenkillä. Kaksi kertaa viikossa näitä ja lisäksi lapsen junnuthai päälle. Näin ensimmäinen kuukausi. Sitten joka toinen päivä tunnin kävelylenkki johon sisältyy myös kevyttä juoksua. Ensin hankitaan pohjakuntoa ja tiputetaan hieman painoa (ruokavalion tarkkailu myös mukana..) ja sitten aloitetaan pikkuhiljaa juoksu... Laitan TolloIsälle laskun jossa oman firmani nimi ja tilinro.. kun ikäänkuin voisin tehdä näitä työkseni.. Ja oikeasti ilmoittamani hinta on tosiaankin todella pieni jos tekisin asiakkaalle harjoitteluohjelman ja seuraisin tätä kehitystä sekä tekisin aina uuden ohjelman kunnon kohotessa sekä lenkkeilisin mukana (vahtimassa siis..) niin tämä 200 kuussa on aika pieni hinta yksilövalmennukselle...

Hienoo.. vapaapäivä! Tiistai ja keskiviikko sit taas painetaaan aamusta iltaan töitä.. Veroilmoituksetkin on jo tehty, joten loppu viikon voi ottaa rennommin.

Taas jäin ilman äitienpäiväkorttia koska rakas lapseni unohti sen isälleen.. Isompi ei vaivautunut edes tekemään.. Ihanaa olla äiti! Onneksi oli mahdollisuus sentään nukkua pitkään aamulla.. Siis oli mahdollisuus... Kaikki alkoi lauantai illasta kello 21..

Tarkoitus oli mennä Marjoa katsomaan Baariin ja jutella tunti pari ja mennä sitten nukkumaan. Lopputulos: su aamuna 10.45 toimitilaan pikaisesti pesemään edellisen päivän meikin pois sekä vaihtamaan vaatteet ennen äidille menoa (jonka luona piti olla 11.30). Nukuttu vähän ja huonosti. Seksiä ei saatu (luojan kiitos.. syy selviää..) mutta kuorsaava henkilö sekä oma selkäkipuni estivät nukkumisen..

Tarina menee siis näin.. La kello 21 Baariin, joka aukesi juuri silloin. Oven takana oli jo vakiporukkaa muutama ihminen ja eikun mukaan. Antin kanssa (yksi tästä vakiporukasta) ollaan tunnettu tammikuussa 20 vuotta ja viimeksi nähty viime kesänä. Juttua riitti ja nauraa räkätettiin porukalla. Antin muutama kaveri siinä jotain tylyä heitti ja me sitten pokkana heitettiin, että eikun tässä meidän kihlajaisia viettetään.. No kukaan ei uskonut ennen kuin parin tunnin päästä kun juttua oli jaksettu heittää ni alkoi jätkätkin jo uskoa..ilmeet huiput.. Lisäksi lähdettiin puolenyön aikaan nakkikioskille ja Antti lähti mukaan. Tässä kohdin poikien suut loksahtivat auki..MItä vittua.. ne oli oikeesti tosissaan...Piti mennä niille pelaamaan Guitar Heroa. Ja mentiinkin, mutta herra sammui sohvalle juuri kun pelin sai päälle.. No, en viitsinyt lähteä enää nukkumaan omalle sohvalle vaan jäin yöksi. Tiesin, että ei tarvi pelätä lähentelyä tai muuta vaikka herra onkin nyt 20 vuotta vongannut... No kuorsaus oli valtaisaa ja sitten kun herra kömpi sänkyyn viereen niin meteli oli vielä kovempi.. Mutta tosiaan ei mitään lähentely-yrityksiä. Vielä niitä herrasmiehiä on!

Muutaman nukutun tunnin jälkeen sitten viettämään äitienpäivää.. Vähän kyllä laittoi mietityttämään koska Antin äiti on tällä hetkellä saattohoitokodissa elelemässä viimeisiä päiviään. Syöpä todettu vuosi sitten liian myöhään ja tässä sitä ollaan. Kaksi vuotta sitten hänen isänsä kuoli. Vuosien varrella Antti on vuodattanut kaikkea ja lauantainakin puhui paljon äidistään. Koville varmasti ottaa koska he ovat olleet hyvin läheiset aina.

Että pitäisi nauttia jokaisesta hetkestä kun ei tosiaan tiedä koska on viimeinen. Ja olla tukena ja paikalla silloin kun tarvitaan. Joskus (aina) tuntuu, että aika ei riitä tarpeeksi tapaamaan ystäviään, mutta pitäisi vaan saada sitä aikataulua vähän toisenmalliseski.. Ja kun tämä järjetön väsymys loppuisi niin sitten on voimia taas. Mutta kohta pääsee huippuporukan kanssa Tallinnaan! Ihanaa!!10 yötä vielä!

Ihana ilma. Aurinko paistaa pilvettömältä päivältä ja on lämmintä. En tiedä kuinka paljon kun ei ole lämpömittaria.

Päivänohjelma: kirjallisia yritysasioita, pyykinpesua, ruuanlaittoa, lenkille.

Piti mennä hyppimään, mutta ei jaksa. Olo on niin ahdistunut, että on parempi olla menemättä 1000 metriin leijumaan. Eilinen päivä oli taas liian täynnä ohjelmaa joten lepäämään ei ehtinyt. Aamulla 4 tunnin yöunien jälkeen heräsin ja kun Jenni lähti nukuin 2 tuntia sitten hain hänet ja pojat vapputorille ja ylläri ylläri pojan isä laittoi viestiä, että lapsi tuleekin. Hirveellä kiireellä sitten tuomaan auto kotiin ja kävelemään kaupungin läpi (joka sitten aivan pullollaan ihmisiä) juna-asemalle lasta vastaan. Sieltä kotiin hetken torille kiertelyn jälkeen ja Terhi kylään tyttärensä kanssa. Kiva oli nähdä kun ei olla jokuseen kuukauteen ehditty näkemään.. Samantien kun Terhi lähti niin Koolle grillaamaan Seura oli mahtavaa ja mukavaa oli vaikka väsytti saatanasti. Illalla sitten nukahdin kesken Suomi-Slovakia pelin ja heräsin kello 11.. Pientä univelkaa kyllä..

Päätä särkee. Raittiin ilman ja liikunnan puute tekee tehtävänsä... Mutta pakko on ne pyykitkin pestä kun seuraavan kerrran vapaata pyykinpesu hetkeä ensi viikon perjantaina.. jihuu tätä aikataulua...

Päivän sananlasku: hullu työtä tekee viisas pääsee vähemmällä... niinpä...

Ihanaa alkaa uusi kuukausi! Ilma lämpenee ja aurinko paistaa. Voiko enää elämältä enempä vaatia? Ehkä tämän Suomen kaamoksen tarkoitus on huomauttaa, että jokaisen tumman hetken jälkeen tulee  valoisaa.

Juu. Koko ilta meni Dreamyä ajatellessa. Herran kanssa vielä viestiteltiin ennen baariin menoa ja mesessäkin oltiin. Onpa mukavaa kun ei voi kertakaikkisesti ajatella ketään muuta. Luoja, että ottaa herran saamattomuus päähän. Jenni tulee yöksi kun hänen rakas seurustelukumppaninsa ikäänkuin otti välimatkaa.. Ei jaksa kommentoida.

Tämän päivän tavoite: selvitä hengissä.

Hyvää alkavaa kuukautta muille kuitenkin.