Silloin kun synnyin oli täysi kuun aika. Silllä hetkellä kun synnyin oli lämmintä ja aurinko paistoi. Ehkä siksi tämä elämä on ollut enimmäkseen harmaata?

Olin juuri Dreamyn kanssa mesessä. Että se on yksilö. Ei voi sanoin kuvata...

Viikonlopun olin niin tiiviisti töissä, että saanut aikaiseksi kirjoitella mitään tänne. Tai mitä kirjoittaa kun töitä, nukuin, töitä, torkut, töitä, nukuin ja töitä. 48 tunnin aikana hulpeat 30 tuntia töitä. Huomenna ei ole kuin vähän ja haen samalla pojan yöksi.

Nina oli ensimmäinen joka ehti onnitella. Osanottoja ehkä enemmän kaipaan... Mitä rupsahtamista. Lisäksi eilen meni mahdollisesti oikeasta polvesta taaemman ristisiteet.. en kävele yhtään rappusia. En varsinkaan alaspäin. Ei naurata sitten yhtään. Onneksi en ole kyseisestä polvesta käynyt aikaisemmin lääkäristä.. Että nyt hyvällä säkällä saan sen työtapaturman piikkiin.. Hyvällä... Niinpä joo. Leikkausta odotellessa saatana! Onneksi pystyy ykköstyötä tekemään.. Kakkostyö menee jos ei tarvi mennä kyykkyyn.. Vanhusten kanssa työskennellessä sehän onkin juuri niitä asioita mitä ei tarvitse tehdä.. Että hianoa..

Päivän mietelause ikääntymisen kunniaksi: kaikki mikä ei tapa vahvistaa... (mutta sattuu niin perkeleesti!)